Rakentamislaki

Haastattelimme hallitusneuvos Kirsi Martinkauppia ympäristöministeriössä. Juttukeikan jälkeen junassa mietin, kuinka mielivaltaista demokratia oikeastaan on. Martinkauppi totesi, että on poikkeuksellista, että edellisen hallituskauden asioita aletaan muokata jo ennen kuin ne tulevat voimaan. Muutos painotuksissa Marinin hallituksesta Orpon johtamaan on sekin merkittävä: siirryttiin hyvin vasemmalta hyvin oikealle.

Virkakoneisto on uskollinen aina vallassa olevalle hallitusohjelmalle ja tekee kuten ympäristöministeri haluaa. Itsestään selvää toki, mutta en ollut ajatellut sen syvällisemmin, kuinka se vaikuttaa vuosikymmeniä eteenpäin. Maankäyttö- ja rakennuslaki oli voimassa neljännesvuosisadan, sitä edellinen rakennuslaki peräti 42 vuotta.

Muutos on ideologinen, vaikka se käytäntöihin ulottuukin. Oli miten oli, uudesta laista päänsä pyörälle saanut lupa-arkkitehti eli minä opin paljon
uutta, kun sitä selitti ja tyhmiin kysymyksiin kärsivällisesti vastasi suuren osan pykälistä kirjoittanut hallitusneuvos Martinkauppi.

Lauri Jääskeläinen, joka myös oli pitkään mukana lain valmistelussa, avaa omissa artikkeleissaan perusteellisesti paljon keskustelua aiheuttaneita lainkohtia: rakentamisen vastuupykäliä ja purkamislupien muutoksia. Purkulupiin ottaa kantaa myös Kari Kuosman tämänkertainen piirros.

Kirjailija Anni Kytömäki valottaa kolumnissaan, että hankkeista valittamisen tarkoitus on puolustaa niitä arvoja, jotka kovassa vauhdissa uhkaavat jäädä jalkoihin. Entinen ammattivalittaja avautuu, ja lukija nauttii.

Anna Niemelä kirjoittaa suunnittelutarvealueista ja -ratkaisuista. Hän haastatteli oululaisia asiantuntijoita, jotka kertovat uuden lainsäädännön aiheuttamista muutoksista työssään haja-asutusalueiden rakentamisen parissa.

Pekka Hänninen kirjoittaa siitä, mitä hyvää tai huonoa rakentamislaki saattaa saada aikaan ympäristön ja sen suojelun näkökulmasta. Lain tärkeänä tavoitteena on etenkin alun perin ollut ilmastonmuutoksen torjuntatoimet. Miltä niiden toteutuminen näyttää, ja saadaanko vihreän siirtymän sivutuotteena luontokatoa?

Kiertotalouden kehittäminen on lain ytimessä. Jarmo Leskelä kertoo artikkelissaan uudelleen käytettävien rakennusosien kelpoisuudesta.

Raine Huvila esittelee ”Rakentamisen Ruusuja” eli Helsingin kaupungin palkitsemia ja ehdolla olleita kohteita. Viime vuoden voittaja on Maatullin koulu.

Olli Lehtovuori hahmottelee piirroksillaan jaettavaksi suunniteltua asuntoa. Sekin on rakentamislain keskiössä, sillä lain yhtenä tarkoituksena on ollut mahdollistaa monenlainen käyttö rakennuksen elinkaaren aikana. Elämäntilanteet muuttuvat, muuttukoon asuntokin siinä mukana.

Lauri Jääskeläinen esittelee Kaj Nymanin teoksen Arkkitehtuuri, käyttäjän taide (2023). Käyttäjällehän rakennus kuuluu, ei sen suunnittelijalle.

Aihe liittyy olennaisesti seuraavan numeromme teemaan. ”Hän [arkkitehti] ei voi sivuuttaa arkkitehtuurin vaikutusta maailman tilaan miltään osin, koska viihtyminen koostuu ympäristön ja sen käyttäjän välisestä vuorovaikutuksesta kaikin tavoin. Luovalle itsekritiikille on nyt tarvetta enemmän kuin koskaan aiemmin”, kirjoittaa Nyman.